torstai 22. joulukuuta 2011

Joulun tähti

Viime postauksesta onkin jo vierähtäny lähemmäs kuukausi.
Oma läppäri hajos tässä välissä, joten kirjottaminen ollu vähän haasteellista.. Toki miehellä on tietkone, mutta jotenkaan kirjoittaminen ei suju yhtä hyvin kuin tutulla koneella.


Viimeksi kerroinkin lääkärikäynnistä.. Niitä on tässä välillä ehtinyt olla kaksin kappalein.
Molemmilla kerroilla kohdunkaula lyhentynyt, mutta napakasti kiinni onneksi. Tänään kontrollissa nähtiin taas Pieni Rakkaus, joka on jo reilun kilon! Painoa tullu kahdessa viikossa reilut 300g lisää, hyvä me! :)
Nyt kun pääsi yli kilon, ei ole niin suurta huolta siitä jos synnytys käynnistyy aiemmin. Toki se huolettaa, mutta ei niin paljoa. Jokainen päivä ja viikko masun suojissa on aina plussaa.

Tässä naamakuvatus :) Näyttäisi tulevan isin ylähuuli, ja äidin nenä.






Joulu olis ylihuomenna. Mulla matkustuskielto pysyi, joten anoppi ja miehen veli tulevat sitten aattona meille, ja ovat muutaman päivän.
Koti ei ole niin jouluinen kuin mitä toivoin.
Keittiö on pieni joulumaa, mutta muualla onkin sitten ihan arkista. Vaihdoin kyllä olohuoneen kynttilät ja torkkupeitot jouluisempiin, siinä se.
Huomenna odottaa keittiöhommat. Tarkoituksena olis tehdä perunalaatikko, pasteijat, piparit ja joulutortut itse. Niin ja kinkku tottakai täytyy heti aamusta laittaa uuniin.
Tulee olemaan ensimmäinen kinkku mitä ihan itse teen, mutta enköhän kunnialla selviydy. Harvemmin kokkailut / leipomiset olis epäonnistunu. Nyt olis ehkä oikea aika koputtaa puuta.. :D
Kokkailujen ohella, pitäisi vielä hakea lisää lahjapaperia ja ruokatarpeita.. Niin ja trimmata koira..


Pari päivää sitten tein meille iltapalaks kinkkupasteijoita.
Ostin kaupasta valmista lehtitaikinaa ja sisään laitoin kinkkusuikaleita joko raejuuston tai emmentalin kera.
Muuta sopivaa ei oikein tahtonut jääkaapista siihen hätään löytyä. Tässä tekeleistä kuvaa :

Tänään syötiinkin sitten kanasalaattia, tuli joku ihme himo saada sitä.
Salaatti on ihan yksinkertasesti tehty :


Lehtisalaattia ruukullinen
Cashew pähkinöitä pieni pussukka
Valkosipulilla maustettua fetaa purkillinen
Kurkkua
Tomaattia
Hunajamarinoituja kanasuikaleita 400g


Eli mitä nyt sattui kaapista löytymään, löytyy salaatista :)


Nyt sitä koiran trimmaamista, suihkua, mukillinen glögiä ja nukkumatin metsästykseen. :)

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Hetken pieni liekki..

Viime viikolla sattui ja tapahtui yhtä sun toista, joten kirjoittaminen vallan unohtui.. Eikä tuota inspiraatiotakaan niin hirveesti ollut, myönnetään.

Neuvolassakin tuli tosiaan käytyä, mistä unohdinkin mainita edellisessä postauksessa.
Oma neuvolantäti oli sairaana, joten oli sijainen. Mun puolesta sais olla sairaana jatkossakin, sen verran oli mukava täti vastassa. Sain käskyn nostaa rautatablettien määrää, kun ei näytä hemoglobiini nousevan.
Lisäksi sain neuvolalääkärille ajan.

Torstain ja Perjantaina välisenä yönä, heräilin muutamaan kertaan kun supisteli ja tuntui paineen tunnetta alavatsassa- ja selässä.
Sain kuitenkin jatkettua unia, joten en niinkään ollut huolissani. Herätessäni hoidin aamutoimet normaalisti, käytin koiran ulkona, söin aamupalaa, join kahvia jne. Kipeitä supistuksia ei juurikaan tullut, mutta paineen tunne vain kasvoi entisestään.
Iltasella päätin sitten läheä käymään Kätilöopistolla tutkituttamassa että mistä johtuisi.
Heti mennessäni, minulta otettiin virtsa - ja verikokeita.
Tämän jälkeen pääsin lääkärille, jossa lääkäri teki alatutkimuksen ja ultrasi. Ensimmäisenä lääkäri kyseli, että onko mulla leikattu kohdusta koskaan mitään.. Kieltävästi toki vastasin, ja lääkäri jatkoi tutkimuksiaan.
Selvisi että kohdunkaula oli lyhentyny, mutta napakasti kuitenkin kiinni.
Ultratessaan lääkäri totesi, että minulla on kaksiosainen kohtuontelo, ja että alatiesynnytys tuskin tulee kuuloonkaan. ( Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta reumani takia)
Ihmetteli tosin kun ei oltu aikaisemmin huomattu moista.
Kertoi, että näissä tapauksissa riski ennenaikaiseen synnytykseen on suuri, ja että kaikissa "oudoissa tuntemuksissa" pitää olla heti yhteydessä kätilöopistoon.
Kirjoitti sairaslomaa seuraavalle kahdelle viikolle ja antoi uuden lääkäriajan kontrollikäyntiä varten.
Se onkin jo onneksi ensi viikolla.. Nyt on vain kova huoli siitä, että pysyykö Pikkuinen tarpeeksi kauan masussa. Vielä kun ei olisi kovinkaan hyvät selvitytymismahdollisuudet, vaikkakin on näiltäkin viikoilta lapsia syntynyt ja eloon jäänyt.


Tänään ravasinkin reumalääkärillä, joka käski aloittamaan kortisonikuurin neljäksi viikoksi.
Mielelläni en sitä kyllä aloittaisi, mutta kai ne lääkärit tietää.. Mietityttää vain, että kun tilanne on nyt tämä tuon kohtuasian kanssa, niin onko hyväksi aloittaa just nyt kuuria. Pärjäisin kyllä ilmankin, niinkuin tähänkin asti raskautta menty ilman..
Kätilöltä sain lääkärille soittoajan, ja tiedot keisarinleikkauksesta. Käskivät perehtyä ettei sitten tule kaikki täytenä yllätyksenä.. Voi kun joku kalauttais tajun kankaalle sinä vaiheessa kun pitäisi antaa masu avattavaksi :/
Pelottaa ja ahdistaa ihan suunnattomasti.

Niin ja harmittaakin vielä!
Mulla on näillä näkymin matkustuskielto, joten en pääse viettämään joulua perheen pariin niinkuin aina ennen.. Perhe ja suku kun asuvat satojen kilometrien päässä, eikä ole hyväksi istua niin pitkiä aikoja junassa tai autossa. Kysyn kyllä asiasta vielä uudemman kerran ensi viikolla, jospa se sittenkin onnistuisi.

Yhtäkään joululahjaa tai korttia en ole ostanut, enkä lähettänyt.
Se onkin sitten viikonlopun tai ensi viikon missio :) Ainakin askarrella kortit valmiiksi, ja ehkä saada ne postilaatikkoonkin asti :)

Mutta nyt, teetä keittelemään. Jospa se mieli tästä kohenisi.

torstai 24. marraskuuta 2011

Vanhenemista, selkäsärkyä, liitoskipuja..

Tiistaina tuli taas ikään vuosi lisää. 
Mies teki mulle ruokaa ( harvinaista!) ja sain valita illan leffat. 
Se oli ostanu mulle synttärilahjaksi kaksi muumimukia. <3 
Vähän jännitti että mitä sitä lahjaks saa, mutta iloisesti yllätyin. 


Anoppikin muisti kauniilla kortilla.
Muutenkin on tosi ihana, että tullaan anopin ja miehen puolisen suvun kanssa niin hyvin toimeen. En oo niitä nähny kun parit kerrat, mutta aina jääny hyvä mieli.
Anopin kanssa laitetaan paljon tekstiviestejä, soitellaan ja jutellaan facebookissa.
Pidetään jopa enemmän yhteyttä, kun mitä mies itse pitää. :D

Eilen käytiin siskon kanssa hakemassa tuttavalta käytettyjä vauvan vaatteita.
Oli tosi kivoja ja vähän käytettyjä vaatteita.
Nyt ei paljoa enää niitä ihan pienimpiä tartte, kun vauvat kasvaa niin nopeesti ensimmäisinä kuukausina. 
Miehen isovanhemmat ovat lupautuneet ostamaan pinnasängyn, joten sitä odotellessa. Pääsee laittamaan vauvan huonetta kunnolla alkuun, kun saa sen sängyn tuonne. 
Keinutuoli, hoitopöytä, vaunut ja turvakaukalo siellä jo odottaa pientä tuhisijaa. <3
 

"Raskaus on naisen parasta aikaa"..
Itse en tätä ihan allekirjoita, ainakaan joka hetki. 
Ihanaahan tämä on, kun tuntee Pikkuisen liikkeet ja huomaa kuinka ääniin jo reagoidaan jne. Mutta sitten, nää selkäkivut, liitoskivut, jatkuva vessahätä, käsien ja jalkojen puutuminen, pääsärky jnejne.. Niin nämä voisin kyllä antaa suosiolla eteenpäin.
Selkärankareumasta johtuen, selkä oli jo ennen raskauttakin kipeä, saati sitten nyt.
Veikkaan että kun tästä aikaa kuluu, en paljoa eteenpäin pääse.
Huolta aiheuttaa myös tuo koko ajan laskeva hemoglobiini ja verenpaine. 
Rautakuurilla ollaan, mutta hemoglobiini se vaan tykkää laskea siitäkin huolimatta. Neuvolantädin ohjeiden mukaan, oon syöny paljon lakua, salmiakkia, maksalaattikkoa sun muita.
Mutta muutosta ei näy, päinvastoin. 
Rautatabletin annostustakin lisättiin ja parin viikon päästä pitäis mennä ottaa uusi näyte.
Jos mikään nyt ei ole auttanu, ni tää tuleva mamma lähtee sitten kätilöopistolle lepäilee ja ottaa punasoluja vastaan.
Kivuliaita supistuksiakin on edelleen. Niistä ajattelin käydä huomenna lääkärissä, saavat tutkia kunnolla ettei ole tapahtunut alakerrassa muutoksia. 

 No mutta, lopuksi vielä eilen otettu masukuva :)
Rv 22+ 3 siis









maanantai 21. marraskuuta 2011

RV 23

Tänää raskausviikkoja täynnä "jo" 23. :)
Aika menny ihan älyttömän nopeesti..
Tuntuu että vasta äsken olisin tehny raskaustestin, käyny ekaa kertaa neuvolassa jne.
Nyt on molemmat ultrat takana, Pieni Prinssi voi hyvin ja liikkuu paljon.
Ja alle puolet enää jäljellä laskettuun aikaan.
Saa nähä koska Pikkuinen päättää maailmaan tupsahtaa..
Ensimmäinen laskettu aika oli tosiaan 21.3, ultrassa vaihtui 26.3 ja nyt rakenneultrassa kuulemma saattais olla lähempänä 23 tai 24.3. Sitä nyt ei silti enää muutettu.
Kunhan joskus Maaliskuussa  tulee ulos niin hyvä homma :)
En tosin malttais enää odottaa. Eilen illalla pesin ja järjestin vauvan vaatteita ( niitä vähiä joita ollaan hankittu),
ja tuli niin rakkaudentäyteinen olotila ettei tosikaan. <3
Tässä sukat, jotka tuleva kummitäti osti vähän aikaa sitten.



Tänään oon tehny kotihommia lähes koko päivän, ja koiran kanssa käytiin pitkällä kävelylenkillä.
Kaveri tuli käymään kylässä ja haettiin sitten samalla Pikkuiselle taitettava hoitopöytä.
Koko asunnin sisustus on vielä täysin vaiheessa muuton jäljiltä, mutta tuleva vauvanhuone näyttää lähes sotatantereelta muuhun asuntoon verrattuna. :D
Sieltä pitäis viedä muutama laatikko varastoon, laitella verhot, löytää kiva matto, askarrella seinätarroja.. Oishan sitä hommaa :) Mutta aikaa on, vielä toisaiseksi.

Tykkään tosi paljon tehdä ruokaa.
Tänään kuitenkin oli "laiskapäivä", ja tein nopean kinkkupekoni kastikkeen nuudeleilla.
Hyvää ja helppoa :)



Niinkun kuvastakin näkyy, niin kurkkua pitää laittaa jokaisen ruoan kylkeen.
Sitä vois nykyään syödä loputtomiin.
Nam!

Mutta nyt, Täydelliset naiset :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

20.11.2011

Ensimmäinen blogiteksti.. Ei siihen mennytkään kun se puoli vuotta.
Luen ite ahkerasti muiden blogeja ja rakastan sitä, kun ihmiset jaksaa päivittää blogiaan, etenkin kuvilla.

Mutta, olen siis 23 vuotias ( vielä pari päivää ), ensimmäistä lastaan odottava nainen. Blogissa ajattelin kertoa tylsästi omasta elämästäni poikaystävän, koiran ja tulevan vauvan kanssa. Arjen isoja ja pieniä juttuja siis. :) 

Tänään en oo vielä ehtiny oikein mitään puuhata.. Heräsin masussa myllertävän Pikku Myyrän potkuihin, uni olis maistunu vieläkin lisää, mutta Pikkuinen oli eri mieltä. 
Ei auttanut kuin nousta ylös, keittää kahvit ja lähteä koiran kanssa ulos. 
Oli muuten aivan ihana ilma! Aurinko paistoi ja muutama aste pakkasta, eikä vielä lunta maassa. Voiko olla nätimpää! 
Olis pitäny olla kamera mukana.. Mutta eihän sitä koskaan silloin ole kun sitä tarvitsis. 

Raskaus on kestänyt nyt 22 viikkoa. 
Selkärankareumaa ja lonkkatulehduksia lukuunottamatta, raskausaika on sujunut oikein hyvin. Pikkuinen ei ollut suunniteltu juttu, ja positiivisen raskaustestin jälkeen oli aika sekavat fiilikset. 
Kuitenkin yhteistuumin päätettiin, että meistä on äidiksi ja isäksi.
Nyt en enää osaisi kuvitellakaan elämää ilman "masua", enkä millään malttaisi odottaa Maaliskuuhun asti, kun saan Pikkuisen syliin ensi kertaa.
Tuleva synnytys pelottaa aika lailla.. Mutta, kylläpä ne vauvat on aina ulos saatu :D 

Nyt ruoan laittoon, kivaa päivää kaikille!